Viiden vuoden kuluttua

[Hermetique]

Viis vuotta ja oon 45. Hui kauhistus... onneksi ne on vaan numeroita. Toivottavasti siihen mennessä on löytynyt sellanen mielenrauha mitä oon jo etsiskelly pidemmän aikaa.

[Janniina]

5 vuoden päästä mä olen ihan mun 30 vuotissynttärin kynnyksellä... haluaisin, et mulla ois jo mies ja mun pitäisi olla sen kanssa naimisissakin, jos meidän äitille sanotut ennustukset pitää paikkaansa (mä menen kuulemma naimisiin 28 vuotiaana). Mä toivon, et silloin ois jo lapsi ainakin tulossa. Tietty ois kiva, jos ois oma talo, kunnollinen työpaikka ja muutenkin oisin onnellinen.

[Etta]

Viis vuotta ja oon 45. Hui kauhistus... onneksi ne on vaan numeroita. Toivottavasti siihen mennessä on löytynyt sellanen mielenrauha mitä oon jo etsiskelly pidemmän aikaa.

Siis vähänkö koitatte saada mut tuntemaan itseni vanhaksi, kun hermekin kauhistelee 45.n ikää, höh, tää on ihan kiva ikä kun sen osaa mieltää oikein, ja niin tuostahan saa selville mitä mulla viiden vuoden kuluttua.
Muuten luultavasti tätä samaa kuin nytkin.

[Hermetique]

Viis vuotta ja oon 45. Hui kauhistus... onneksi ne on vaan numeroita. Toivottavasti siihen mennessä on löytynyt sellanen mielenrauha mitä oon jo etsiskelly pidemmän aikaa.

Siis vähänkö koitatte saada mut tuntemaan itseni vanhaksi, kun hermekin kauhistelee 45.n ikää, höh, tää on ihan kiva ikä kun sen osaa mieltää oikein, ja niin tuostahan saa selville mitä mulla viiden vuoden kuluttua.
Muuten luultavasti tätä samaa kuin nytkin.

Ei me ainakaan viiden vuoden kuluttua istuta kiikkustuolissa 60den ruskeissa sukkiksissa ja kudota villasukkia.

[Etta]

Viis vuotta ja oon 45. Hui kauhistus... onneksi ne on vaan numeroita. Toivottavasti siihen mennessä on löytynyt sellanen mielenrauha mitä oon jo etsiskelly pidemmän aikaa.

Siis vähänkö koitatte saada mut tuntemaan itseni vanhaksi, kun hermekin kauhistelee 45.n ikää, höh, tää on ihan kiva ikä kun sen osaa mieltää oikein, ja niin tuostahan saa selville mitä mulla viiden vuoden kuluttua.
Muuten luultavasti tätä samaa kuin nytkin.

Ei me ainakaan viiden vuoden kuluttua istuta kiikkustuolissa 60den ruskeissa sukkiksissa ja kudota villasukkia.

No ei tod.

[Rosepippuri]

Olen silloin 29-vuotias ja toivottavasti mieleisessä duunissa! Siihen ainakin pyrimmä.

[Sikuriina]

Mä oon viiden vuoden päästä 26-vuotias ja valmistunut 3 vuotta sitten. Tai 2 vuotta sitten, riippuu siitä tuleeko vauvaa kesken opiskelun vai ei. Mutta valmistunut oon joka tapauksessa ja ainakin 1 lapsi on, ellei kaksikin, tai sitten on toinen tulossa. Toivottavasti mulla olis vakivirka jossain kivassa päiväkodissa, tai ainakin riittävästi töitä. Saatan myös viiden vuoden päästä olla harkitsemassa jatko-opintoja joko varhaiskasvatuksen maisteriksi tai sitten luokanopettajapuolelta maisteriksi, joihin molempii tarvitsee tän koulutuksen jälkeen enää 2 vuotta opintoja.. Juuri eilen opintonsa aloittanut puolisko on viiden vuoden päästä saattanut juuri valmistua d.insinööriksi, jos hyvää vauhtia jaksaa opiskella eikä vaihda alaa välillä. Ja jos mies saa heti työpaikan, on meillä todennäköisesti oman asunnon ostaminen edessä. Luulen, että viiden vuoden päästä ollaan jo hyvän aikaa oltu naimisissakin. Viiden vuoden kuluttua on hyvinkin mahdollista, että mun viimeinenkin isovanhempi on kuollut.

[koeputkilapsi]

Mie oon silloin 25 vuotta.

- opiskelujen loppu suoralla (toivon mukaan)
- lapsi/lapsia tai sitten ei yhtään (tulevat kun on sen aika)

en mie oikeasti tiedä. En osaa elää noin pitkälle. Ei miulla ole mitää suunnitelmia,, että tuolloin pitää vähintään olla jo odottamassa toista lasta ja ja.. Ei miulla riitä mielikuvitus sellaiseen 

[Sikuriina]

en mie oikeasti tiedä. En osaa elää noin pitkälle. Ei miulla ole mitää suunnitelmia,, että tuolloin pitää vähintään olla jo odottamassa toista lasta ja ja.. Ei miulla riitä mielikuvitus sellaiseen 

Musta tuntuu, että oon koko ikäni ollut sellainen suunnittelija ja haikailija, että melkein koko elämä voi olla valmiiksi mietittynä. Perintöä iskältä. Mutta ei mua sentään haittaa, jos suunnitelmat ei toteudukaan. Mutta on vaan kiva kuvitella. Mutta nää nyt on vaan arvailuja, että jotain saattaa olla tapahtunut. No, kaikki ei oo samanlaisia suunnittelijoita! 

[pikkupeikko_]

Mä olen hyvin varma, ettei mulla viiden vuoden kuluttua ole lapsia. Oon 26-vuotias ja voisin mahdollisesti olla (vasta)valmistunut, jos kaikki menee hyvin. Mä toivoisin, että mä olisin tuohon mennessä kasvanut melkoisesti ihmisenä ja että mä olisin kaikinpuolin tasapainoisempi ja itsenäisempi. Toivoisin myös, että kun sillon ajattelis mun siihen asti elämääni elämää, mua ei kaduttais. Tietty sitten on sellainen pieni ja ruusunpunainen toive, että olis kiva jos mä olisin 26-vuoteen mennessä ollut rakastunut edes kertaalleen. 

[Adelie]

Mä toivoisin että olisin vielä viiden vuoden päästä saman miehen kanssa hyvässä suhteessa,
ja sitte ois ihanaa  jos olis yksi lapsi tai edes semmoinen tuloillaan 

[pikkupeikko_]

en mie oikeasti tiedä. En osaa elää noin pitkälle. Ei miulla ole mitää suunnitelmia,, että tuolloin pitää vähintään olla jo odottamassa toista lasta ja ja.. Ei miulla riitä mielikuvitus sellaiseen 

Musta tuntuu, että oon koko ikäni ollut sellainen suunnittelija ja haikailija, että melkein koko elämä voi olla valmiiksi mietittynä. Perintöä iskältä. Mutta ei mua sentään haittaa, jos suunnitelmat ei toteudukaan. Mutta on vaan kiva kuvitella. Mutta nää nyt on vaan arvailuja, että jotain saattaa olla tapahtunut. No, kaikki ei oo samanlaisia suunnittelijoita! 

musta ihan epistä sanoo, et jos ei pysty kuvittelemaan tulevaisuudessaa juttuja että sä et nyt ole tippaakaan suunnitelmallinen.     

[Tattis]

Mä olen viiden vuoden päästä 24, toivottavasti saman miehen kanssa ja mielellään kihloissa (toivon, että sentään aiemmin..). Siihen mennessä voitais olla jo valmistuttu ja muutettaisiin pariksi vuodeksi Australiaan ennen kuin asettautuisimme tänne koto Suomeen ja hankkisimme oman asunnon, koulutusta vastaavat työpaikat ja korkeintaan 2 lasta.

Muoks: Kissoja löytyy tietysti enemmän kuin 2

[Rosarum]

Viiden vuoden päästä olen 24-vuotias. Valmistuminen alkaa toivottavasti häämöttää edessä ja asustelen kivassa kämpässä Helsingissä. Toivon, että olen löytänyt miehen, jonka kanssa haluan naimisiin. Muuten vietän villiä sinkkuelämää. Mikäli sopiva mies sattuu löytymään jo parin vuoden sisällä, viiden vuoden kuluttua löytyy toivottavasti yksi tai kaksi sormusta sormesta ja lapsista on jo puhuttu. Lisääntymään alan kuitenkin luultavasti vasta valmistumisen jälkeen. Ja yksi tai kaksi kissaa löytyy kyllä joka tapauksessa, mikäli kämppä sen sallii.

[Sikuriina]

en mie oikeasti tiedä. En osaa elää noin pitkälle. Ei miulla ole mitää suunnitelmia,, että tuolloin pitää vähintään olla jo odottamassa toista lasta ja ja.. Ei miulla riitä mielikuvitus sellaiseen 

Musta tuntuu, että oon koko ikäni ollut sellainen suunnittelija ja haikailija, että melkein koko elämä voi olla valmiiksi mietittynä. Perintöä iskältä. Mutta ei mua sentään haittaa, jos suunnitelmat ei toteudukaan. Mutta on vaan kiva kuvitella. Mutta nää nyt on vaan arvailuja, että jotain saattaa olla tapahtunut. No, kaikki ei oo samanlaisia suunnittelijoita! 

musta ihan epistä sanoo, et jos ei pysty kuvittelemaan tulevaisuudessaa juttuja että sä et nyt ole tippaakaan suunnitelmallinen.     

No eihän toi nyt yhtään oo sama asia, että onko suunnitelmallinen vai että kuvitteleeko ja suunnitteleeko huvikseen elämäänsä eteenpäin. Voihan ihan hyvin silti olla suunnitelmallinen, vaikka ei viittä seuraavaa vuotta olisikaan tiedossa, suunnitella vaikka hyvin tarkasti seuraavan viikon tai jotain. Ja tää suunnitteluhan on vaan tämmöstä ei-niin-vakavaa haaveilua. En tajuu nyt tota johtopäätöstä "tippaakaan suunnitelmallinen" Mä en ainakaan noin sitä tarkoittanut. Vai loukkaantuiko KPL jotenkin mun vastauksesta?