No ettei koko ketju nyt mene täysin pelkäksi "en mä nyt ymmärrä näitä, ei kiinnosta" jne. löpinäksi niin liityn minäkin aiheesta kiinnostuneiden joukkoon.
Animepuolelta tähän mennessä on tullut nähtyä ne perusklassikot tyyliin Neon Genesis Evangelion (med elokuvat), Elfen Lied, Hellsing ja Chobits. Bleachia seurailen tällä hetkellä enemmän tahi vähemmän aktiivisesti.. Elokuvien puolella on jäänyt vähän vähemmälle, mutta noita mitä nelosella tuli tässä varmaan alle kuukausi sitten, tuli katsottua parhaan kykynsä mukaan. Appleseed ja sitten se joku jonka nimen jo unohdin.. Cowboy Bebop? o.O Ghost in the Shell olisi työn alla (se elokuva) mutta saas nähdä milloin sen sitten saan katsotuksi.. Ah niin tietenkin Animatrixit ovat oma lukunsa; The Second Renaissance I & II sekä Beyond ovat puhdasta animaation ja tarinankerronnan juhlaa.
Mangapuolelta en oikeastaan voi sanoa lukeneeni juuri mitään. Bizenghast tarttui kaupasta tassuihin, mutta se ei nyt varsinaista mangaa ole mangahtavasta ulkonäöstään huolimatta..
-----
Mitä tulee muuten tähän "en ymmärrä" -juttuun, mitä
ymmärtämistä animessa/mangassa on?
Tarinoita niissä kerrotaan kuten muissakin piirretyissä, sillä erotuksella omalla kohdallani olen huomannut tosin, että muutama animesarja on koskettanut syvemmältä kuin moni tavallinen animaatio tahi leffa.
En tiedä miten ne sen tekevät, mutta esim. Elfen Lied on näennäisen väkivalta/tissihurmoksen alla erittäin herkkä sarja ja käsittelee hyvin vaikeita asioita. Ghost in the Shellin juonesta tiedän sen verran, että kyseinen sarja käsittelee teknologian siirtymistä ihmiselämään (käytännössä koko maailma on aivojensa kautta yhteydessä internetiin) ja sitä, mistä sielu ("Ghost") koostuu. Chobits on hieman samoilla linjoilla, siinä tosin pohditaan voiko kone rakastaa ja voiko konetta rakastaa. Anime on aiheesta vähän iloisempihenkinen kuin manga, kuullakseni. Neon Genesis Evangelion taas kertoo ihmisistä joilla kaikilla on henkilökohtaisia ongelmia, toisilla isompia, toisilla pienempiä. Sarjan luoja oli kärsinyt masennuksesta ja pohti ihmiselämää sen kautta sarjaa kirjoittaessaan. Jälleen kerran, näennäisen väkivallan ja muiden "kiusallisten" aiheiden alla kulkee syvällisiä mietteitä elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta.
Niin. Sitä en tiedä todellakin mikä siinä on, mutta jotenkin pystyn samaistumaan moniin noihin hahmoihin paremmin kuin tavallisesti television hahmoihin, pystyn myös purkamaan omia ajatuksiani niiden kautta ja ehkä jonkin verran käsittelemäänkin vaikeita asioita joita muutamat sarjat nostavat esille.
...Njoo no menee hieman paasaamiseksi.
Ei ole pakko ymmärtää tahi tykätä, mahdollisuus kannattaa kuitenkin antaa. Itsekin olin aikaisemmin "Anime lähtee lapsesta hakkaamalla" -ajatusmallin tyyppi, mutta annettuani tälle taiteenlajille mahdollisuuden, veivät ne sitten sydämen ja rahaakin
