Asuminen solussa

[pippuri]

Mahtoikohan tästä olla jo keskustelua? En ainakaan löytänyt.

Niin, kyselisin teidän kokemuksia soluasumisesta. Itselläni olisi luultavasti edessä muutto soluyksiöön. Olen pian kahden vuoden ajan asunut saman katon alla poikaystäväni kanssa, joten jännittää muuttaa tuikituntemattoman kanssa. Onneksi asunnossa on molemmille oma kylpyhuone+vessa. Miten olette sopeutuneet? Onko kenelläkään samaa tilannetta, että poika-/tyttöystävän luota soluasuntoon? Kertokaa kaikki kokemukset, mielipiteet, fiilikset!

[blondie^]

Mä muutin "kotoota" soluun. Jos kämppikset on jees, niin mikäs siinä. Meillä tosin ei ollut kuin omat huoneet, muu tila oli yhteistä

[Sonkku]

Olen kaksi kertaa asunut solussa. Ekalla kertaa asumisjärjestely oli sellainen että talo oli kaksi kerroksinen, kummassakin kerroksessa oli muistaakseni kuusi kahden hengen huonetta. Jokaisessa huoneessa oli oma vessa, suihkuja oli kaksi ja ne olivat yhteiset. Siis kummassakin kerroksessa oli kaksi suihkua. Sen lisäksi oli oleskelutila/keittiö kummassakin kerroksessa omansa. Paljon siinä ei toisen kerroksen väkeen tutustunut. Hyvin onnistui soluasuminen tässä paikassa. Huonekaveri oli huippu ja muutkin kämppikset mukavia ja tultiin hyvin juttuun kaikki keskenämme. Vuoden verran kesti opiskelu paikkakunnalla jossa tuossa solussa asuin. Sitten toisen kerran asuin kerrostalokolmiossa jossa joka huoneessa asui virallisesti yksi ihminen, yhdessä huoneessa asui pimeesti vielä virallisesti asuvan henkilön kaveri. Keittiö oli sitten yhteistä tilaa. Siellä asunnossa en viihtynyt kovin kauaa. Syyskuussa sinne muutin, virallisesti muutin pois joulu-tammikuun vaihteessa poikaystävän luo toiselle paikkakunnalle. Ei oikein natsannut toisten asukkaiden kanssa. Varsinkaan kaksikon kanssa joka asui yhdessä huoneessa keskenään. Taisin olla enemmän tuon muutaman kuukauden aikana poikaystävän luona kuin tuolla asunnolla.

[waessy]

Itse oon asunu kahden hengen soluissa muutaman kerran. Miulle ne ei sovi, en osaa jotenkin tutustua kämppikseen ja toisekseen oon semmonen joka tarvii oman rauhan - tän huomasin vaikka asuin kaverin kanssa yhdessä vaiheessa. Yks kaveri on asunu solussa jotain 6 vuotta ja aina saanu ulkomaalaiset kämppikset, mut jotenkin se vain kestää sen. Mie en ois semmosta kestäny Soluasunnossa varmasti tulee toimeen muiden kaa jos onnistuu pääsemään samalle aaltopituudelle muiden asukkaiden kanssa ja sopii yhteiset pelisäännöt puolison vierailusta ja muista jutuista

[blockage]

Pitää vaan olla sopeutuvainen, niin pärjää pitkälle. Kaikilla ei ole samaa käsitystä esim. siivouksesta kuin sinulla.

Itselle on osunut lähinnä tosi syrjäänvetäytyviä kämppäkavereita. Varsinkin tämä nykyinen, joka ei osaa puhua, on aiheuttanut muutaman kerran harmaita hiuksia. Sitä edellinen oli taas sellanen luonnonlapsi, ihan mukava henkilö..

En tiedä, en kyllä henk.koht lähtisi tämän asunnon jälkeen enää soluilemaan. Se on jo nähty. Kaipaan omaa rauhaa ja yksityisyyttä.

[Janniina]

Ite oon asunut puoli vuotta, mutta ei sopinut mulle. Tosin sen puolen vuoden aikana sain säästettyä sen verran rahaa, et päästiin muuttamaan silloisen miehen kanssa omilleen takaisin, kun se teki sivariansa silloin.

[Wiinerja]

Asuin opiskelujen alussa muutaman kuukauden solussa. Ihan jees muuten, mutta kämppä oli tosi huonossa kunnossa (ja halpa myös  ) . Kämppiksiä oli kaksi, joista toinen oli mun hyvä kaveri jo ennestään. Nyt en kyllä enää kovin innokkasti muuttais soluun, kun oon asunu mieheni kanssa niin monta vuotta